tiistai 16. syyskuuta 2014

Minun fitness

Se aika vuodesta, kun Fitness on päivän kuumin puheenaihe. Niin hyvässä kuin pahassa. Taidanpa myös mie sotkea lusikan tähän soppaan. ;)

Viikonloppuna kisatut SM karsinnat Jyväskylässä saivat aikaan aikamoisen fitnessmyrskyn blogimaailmassa. Aika selkeä kahtiajako näyttäisi mielipiteissä ja kirjoituksissa olevan: ne ketkä kisaavat/aikovat kisata vastaan ne ketkä eivät tavoittele lavalle nousua. Ärhäkkää tekstiä jotka varmasti provosoivat monia!

Rehellisesti sanottuna en ole jaksanut lukea tekstejä sanasta sanaan. Muutaman tekstit olen selaillut "puolesta ja vastaan" ja toki paljon hyviä näkökulmia on noussut esille. Suuremmalla mielenkiinnolla olen kuitenkin lukenut viikonloppuna kisanneiden tuntemuksia, iloa, onnea ja pettymyksiäkin. Tämä kaikki on toki saanut miut miettimään entistä enemmän omia kisahaaveita. Toistaiseksi niitä ei ainakaan ole haudattu :D
Tänään juttelin fitneksestä miun fyssarin kanssa. Menin viikko sitten tunnustamaan hänelle, että haaveilen fitneslavalle nousemisesta ja sen eteen ruvetaan nyt töitä tekemään todella. Ollaankin käyty todella mielenkiintoisia keskusteluja valmentamisesta ja valmentajan valinnasta, ruokavalioista, henkisestä kantista ja lajin vaikeudesta. Ja mikä parasta, näissä haaveissa kukaan ei ole minuu tyrmännyt! Vaan tsempannut, kannustanut ja jotkut (kuten tää fyssari) antanut todella hyviä vinkkejä. Olen otettu! :)

Mutta mitä fitness on miulle? Yksi osa siitä on lavalle nousu, mutta tärkeimpänä kuitenkin kaikista treeniä salilla, monipuolinen ja puhdas ruokavalio sekä terveys. Kilpailut ovat vain pieni osa, se helmi jota halutessaan tavoitellaan. Miun päälle ei riitä vain itseäni miellyttävän kunnon tavoittelu. Se on liian abstrakti asia, kaipaan konkreettisemman tavoitteen. Tämä sopii miulle. Jollekkin muulle on se unelmakropan tavoittelu tietämättä ehkä itsekkään tarkalleen millainen se on. :) Se, että kilpailuviettiä ei ole, ei tee punttimimmeistä epäfitnestä. :)
Joukkuelajit eivät ole minuu varten. Tykkään yksin puurtamisesta enemmän. Nautin itseni ylittämisestä ja voimatasojen noususta. Tykkään siitä, että olo on energinen ja kroppa kiinteä verrattuna siihen vanhaan löllöön Satuun, joka ei jaksanut persuustaan sohvalta nostaa.
Lähtökohtaa ja matkan varrelta napsittuja.
Tänä aamuna otettu. Ja olen YLPEÄ siitä mitä olen saanut aikaan!
Fitness epäterveellistä??
Lajin terveellisyys on se joka jakaa mielipiteet jyrkästi. Ja ei, en aio ottaa tähän syömishäiriönäkökulmaa! Paljon puhutaan naisten hormonitoiminnan sekoittumisesta, kilpirauhasen ongelmista yms. Itse uskon siihen, että jos on AMMATTITAITOINEN valmentaja, hän kykenee ohjaamaan dietin turvallisesti läpi niin ettei kroppa mene täysin pois raiteiltaan. Ja valmennussuhde ei lopu kisoihin, vaan valmentaja auttaa palautumaan myös kisojen jälkeiseen elämään ns. normaaliin arkeen. Tänä päivänä ei dietin tarvitse olla pelkkää kanaa ja parsakaalia höystettynä maitorahkalla! Oma uskomukseni on, että yksipuolisuus on avaintekijänä siinä, että kroppa vetää tilttiin. Siihen päällle viikon (tai pidempi) hallitsematon mässäily kilpailujen jälkeen niin lopputulos on varmasti huonosti voiva ihmiskeho. 

Oikeastaan on huvittavaa lukea entisten fitnesskisaajien selostuksia kuinka fitness pilasi elämän. Muistan, kun n. viisi vuotta sitten haaveilin fitnesskisoista ja seurailin silloin silloisia kilpailijoita. Monella dietti oli PALJON askeettisempi ja yksipuolisempi mitä tämän päivän diettaajilla. Tuolloin mietin, että on niin hullun hommaa että ei miusta moiseen ole. Ja sitten koko fitnessinnostus katosi teille tietämättömille kokonaan muiden harrastusten tullessa kuvioihin.

Monipuolista ja HYVÄÄ! :P
Fitnessruokaa nro. 1! Maitorahkaa! :D
Fitnessurheilua ei voi täysin verrata muihin kilpailulajeihin. Onhan fitnesskisoissa pääpointtina ulkonäkö minkään konkreettisen tuloksen esim. penkkipunnerrus, pikajuoksu, maraton sijaan. Mutta sopii vaan mietti millaista toimintaa kilpaurheilu on muissakin lajeissa. Löytyy painoluokkia, joihin kisaaja mahdutetaan keinolla milla hyvänsä ja on lajeja joissa vammautumisriski on VALTAVA. Kaikkia kilpailulajeja, myös fitnestä, yhdistää tinkimätön asenne treenaamiseen ja kurinalainen elämäntapa kilpailuihin valmistautumisessa. Verta, hikeä ja kyyneleitä, sitä se kilpaurheilu on lajissa kuin lajissa. Tähän voisi liittää vielä vaikka hevos- ja koiraurheilun! Töitä on tehtävä, jos menestystä halutaan! Ja myös kilpaeläimillä on ruokinta ja treenaaminen tarkkaa. Etenkin, kun halutaan lajin huipulle.

Toivottavasti kukaan ei vedä herneitä nenään tämän ajatuksenjuoksun perusteella ;) En vaan malttanut olla ottamatta kantaa tähän kuumaakin kuumempaan puheenaiheeseen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti